Työviikon 8. päivä

Vaikka kuinka olin päättänyt, että kohtuullisen rankan työviikolopun jälkeen herään vasta kun huvittaa, ei tosiaankan olisi huvittanut herätä kello neljä aamulla. Kun oli käynyt selväksi, ettei enää unta tulisi, hääräsin työhuoneella kolmisen tuntia ja meni päivänokosille jo kello 7 aamulla.

Työpäivästä näytti siis tulevan tehokas, kun päivänokosetkin oli ruksattu pois työlistasta jo aamupäivällä. Vaan toisin kävi. Päivä tuhraantui pähkäillessä laskujen maksamista ja laskuttamista. Melkoisten fakiiritemppujen jälkeen sainkin sitten kaikki akuutit laskut maksettua ja jopa pari laskutusta lähti eteenpäin.

Kuvaavaa tämän päivän puuhasteluille on tämänkaltainen toiminta; ajattelin, että hoidan asian kerrallaan. Ensin otin yhden paperin käsiini, vesimittarin kirjauspyynnön. Kun oli menossa lukemaan mittaria, huomasin, että välivarasto oli tupaten täynnä tavaraa, joten ensi piti raivata tie  pannuhuoneeseen, missä vesimittari on. Kun vein eilisen esityksen äänikalustoa varastoon, oli sieltä lamppu palanut. Kun olin hakemassa lamppua, siivouskaapin edustalla oli eilen jättämiä laukkuja edessä. Sitten aloin purkaa laukkuja, jotka oli tietenkin kiireessä pakattu väärin, joten oikeita tavaroita viedessäni oikeille paikoille. Kalustoa siirtäessä huomasin, että yhden kameran akku piti laittaa lataukseen. Kameran laturia hakiessa löysin taas tuon vesimittarin kirjauspyynnön, mutta edelleen pannuhuoneen oven edessä oli tavaraa, joiden paikka oikeastaan oli autotallissa. Viedessäni autotalliin oikeita tavaroita alkoikin tulla sitten jo niin väsy ja nälkä, että piti tehdä ruokaa. Ja niin edelleen. Joka tapauksessa, kun aloitin puolen päivän aikaan lukemaan vesimittaria, sain kyllä tällä kierroksella kaikenlaista aikaan, mutta nippanappa ehdin viemään sen päivä postiin ennen iltaa.

Että tällainen päivä. Monta pientä mitätöntä asiaa on siis hoidettu pois silmistä.

Iltapalaksi viimeistelin eilisen ensi-illan Ahlaste tuupi Onnenkallio TALENTin. Pieniin korjauksiin ja viilauksiin meni vielä pari tuntia ennenkuin olin siinä määrin tyytyväinen, että sen voi julkaista.

Ja tässä se on; Onnenkallio TALENT

Entäs sitten kun editointihomma on valmis? Ne pakolliset rutiinitehtävät. Ensi homma on tietty projektin varmuuskopiointi. Sitten se konvertoidaan WMV -tiedostoksi ja pukataan YouTubeen. Samalla kun YouTube pukkaus etenee, juttu masteroidaan AVI tiedostoksi ja tallennetaan myös esityskelpoiseksi MPEG tiedostoksi. Minkä jälkeen ne tietty masterit ja arkistot varmuuskopioidaan. Kun homma on valmis YouTubessa nähtäväksi, käydään asianmukainen markkinointikierros asianomaisille tahoille Facebookissa, Twitterissä ja Google plussassa. Sitten tiedot päivitetään MEKA TV sivuille, ansioluetteloon ja arkistointilistauksiin. Joista sitten tietty tehdään vielä varmuuskopiot.

Ja sitten jos tarmoa riittää, niin päristellään rumpuja tekemisistä sitten vielä täällä.

Joku sanoi eilen, että minun työ näyttää helpolta kun osaa. Helppoudesta en osaa sanoa, mutta turhan monimutkaista tämä on kyllä. Ja kuulostaa työläältä, mutta näillä rutiineilla koitan viimeiseen asti välttää sitä, ettei tarvitse mitään samaa hommaa kahteen kertaan tehdä. Sen verran laiska ihminen olen, yksi kerta riittää kiitos. Ja varmuuskopio päälle.